Valkoisia ajatuksia kuin valkoisen jaloangervon kukintaa: "Päätoimittaja" Seppo Simola on syntinen mies, unohtaa mitä synti ihan oikeasti tarkoittaa. Seppo Simolan synti- ja raamatuntulkintansa, sekä jumaluusoppinsa on kuin Jeesuksen kuvaelman tuhlaajapojan veljen leiviskänsä kiven alle piilottamista, luullen sitä hyväksi teoksi
Synti raamun mukaan on vain ja ainoastaan sitä mikä erottaa meidät jumalasta.
Syntiä ei ole mikään muu xenofiilisyys, eikä luonnoton kansojen sekoittamispyrkimys yhdeksi mössöksi.
Raamatussa on myös kertomus Baabelin tornista ja siitä kuinka jumala sen tuhosi hajoittaen ja luoden uudet kansat.
Yhteenveto: Pahinta rasismia on xenofiilius eli toisten kansojen suosinta oman kansansa edut tuhoten ja uhraten vierauden palvonnalle. Kyseessä sama juttu kuin vanhassa testamentissa kun alettiin uhraamaan kultaiselle vasikalle, unohtaen oma Jahvensa.
Muistakaamme miten Mooses toimi tuolloin?
Maahanmuutto- ja islamkriitikko Seppo Lehto - ajatuksia synnistä, rasismista ja xenofiiiydestä talteen
-------------------------
Uutislähde: http://mediaseuranta.blogspot.fi/2013/01/kirkko-kaupunki-rasismi-on-syntia.html
MAANANTAI 28. TAMMIKUUTA 2013
Kirkko & Kaupunki: Rasismi on syntiä
Kirkko & Kaupunki, pääkirjoitus: Rasismi on syntiä 28.1.2013
On aivan samantekevää, onko Suomi sen rasistisempi maa kuin muutkaan. Olipa rasismia enemmän tai vähemmän, kaikki on joka tapauksessa liikaa. Kukaan ei voine kiistää, että meillä esiintyy ainakin jossain määrin ihmisen etniseen alkuperään liittyvää kielteistä toimintaa, olkoon se sitten suoranaista syrjintää, nimittelyä, huutelua, kiusaamista tai jotain vastaavaa. Kaikki tällainen on vahingollista, voipa sanoa että syntiä.
Maailman sivu on saatu paljon pahaa aikaan luomalla ja lietsomalla johonkin ryhmään liittyviä epäluuloja ja vihaa. Tässä suhteessa synkimpiä historian lehtiä kirjoitettiin viime vuosisadan Euroopassa. Ei myöskään oma historiamme muun muassa kansalaissotineen ja lapuanliikkeineen ole näistä vapaa.
Näinä ja tulevina aikoina rasismista ja sen vaaroista on jatkuvasti syytä puhua ja muistuttaa. Helsinkiläisistä jo yli kymmenesosa on muita kuin kantasuomalaisia. Näköpiirissä ei ole, että maahanmuuttajataustaisten osuus väestöstä vähenisi. Pikemminkin on ilmeistä, että kansainvälistyminen ja jo oma työvoiman tarpeemme lisäävät tänne muualta maailmasta tulevan väen määrää.
Aivan yhtä ilmeistä on, ettei lisääntyvä maahanmuutto onnistu ongelmitta. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen vie aina aikaa niin kanta-asukkailta kuin tänne tuleviltakin. Keskustelun painopisteen soisi kuitenkin olevan haasteiden ratkaisemisessa ja mahdollisuuksien näkemisessä kuin ongelmien paisuttelemisessa ja uhkakuvien maalailussa.
Erityistä vastuuntuntoa toivoisi löytyvän niin sanottujen maahanmuuttokriittisten keskuudesta. Kellään ei liene mitään sitä vastaan, että maahanmuuttoon liittyviä pulmia pyritään ratkomaan. Sen sijaan on oltava hyvin varovainen, ettei niitä esiin nostettaessa langeta leimaamaan joitakin ihmisryhmiä syntipukeiksi yhteiskunnan ongelmiin. Sen tien päässä olevat jäljet pelottavat.
Rasistinen käyttäytyminen tuntuu erityisen epämiellyttävältä, kun se kohdistuu lapsiin. Maahanmuuttokritiikillä ratsastavien poliittisten johtajien olisi hyvä teroittaa joukoilleen erityisesti tällaisen käyttäytymisen haitallisuutta. Ihmisen satuttaminen on synti, ja erityisen rankka synti on lapsen satuttaminen.
Seppo Simola, päätoimittaja
On aivan samantekevää, onko Suomi sen rasistisempi maa kuin muutkaan. Olipa rasismia enemmän tai vähemmän, kaikki on joka tapauksessa liikaa. Kukaan ei voine kiistää, että meillä esiintyy ainakin jossain määrin ihmisen etniseen alkuperään liittyvää kielteistä toimintaa, olkoon se sitten suoranaista syrjintää, nimittelyä, huutelua, kiusaamista tai jotain vastaavaa. Kaikki tällainen on vahingollista, voipa sanoa että syntiä.
Maailman sivu on saatu paljon pahaa aikaan luomalla ja lietsomalla johonkin ryhmään liittyviä epäluuloja ja vihaa. Tässä suhteessa synkimpiä historian lehtiä kirjoitettiin viime vuosisadan Euroopassa. Ei myöskään oma historiamme muun muassa kansalaissotineen ja lapuanliikkeineen ole näistä vapaa.
Näinä ja tulevina aikoina rasismista ja sen vaaroista on jatkuvasti syytä puhua ja muistuttaa. Helsinkiläisistä jo yli kymmenesosa on muita kuin kantasuomalaisia. Näköpiirissä ei ole, että maahanmuuttajataustaisten osuus väestöstä vähenisi. Pikemminkin on ilmeistä, että kansainvälistyminen ja jo oma työvoiman tarpeemme lisäävät tänne muualta maailmasta tulevan väen määrää.
Aivan yhtä ilmeistä on, ettei lisääntyvä maahanmuutto onnistu ongelmitta. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen vie aina aikaa niin kanta-asukkailta kuin tänne tuleviltakin. Keskustelun painopisteen soisi kuitenkin olevan haasteiden ratkaisemisessa ja mahdollisuuksien näkemisessä kuin ongelmien paisuttelemisessa ja uhkakuvien maalailussa.
Erityistä vastuuntuntoa toivoisi löytyvän niin sanottujen maahanmuuttokriittisten keskuudesta. Kellään ei liene mitään sitä vastaan, että maahanmuuttoon liittyviä pulmia pyritään ratkomaan. Sen sijaan on oltava hyvin varovainen, ettei niitä esiin nostettaessa langeta leimaamaan joitakin ihmisryhmiä syntipukeiksi yhteiskunnan ongelmiin. Sen tien päässä olevat jäljet pelottavat.
Rasistinen käyttäytyminen tuntuu erityisen epämiellyttävältä, kun se kohdistuu lapsiin. Maahanmuuttokritiikillä ratsastavien poliittisten johtajien olisi hyvä teroittaa joukoilleen erityisesti tällaisen käyttäytymisen haitallisuutta. Ihmisen satuttaminen on synti, ja erityisen rankka synti on lapsen satuttaminen.
Seppo Simola, päätoimittaja
Älkäämme alistuko kanskunnallisten erilaisten kansamme mädättäjien syntisiin lausumiin siitä että meidän pitäisi alistua toisin kuin talvi- ja jatkosodassa
Islam- ja maahanmuuttokriitikko Seppo Lehto - lausuma
-----------------------
http://potki-suomalaista.blogspot.fi/
